Juuli Niemi: Et kävele yksin

Two different worlds and first love. Et kävele yksin by Juuli Niemi is one of the nominees for Finland’s Finlandia Junior award.

 

Click here for a short synopsis of this post in English.

This post has previously been published on Luetaanko tämä?.

Luin juuri loppuun Juuli Niemen kirjoittaman nuortenromaanin Et kävele yksin (WSOY 2016, saatu kustantajalta), ja olo on hämmentynyt, vaikuttunut ja kertakaikkisen ihastunut. Kirjan kansikuvan perusteella en todellakaan odottanut, että käsissäni on näin koskettava ja taidolla kirjoitettu romaani. Minä itseasiassa meinasin ohittaa koko romaanin epäkiinnostavana teinihöpönä – siis sen kansikuvan perusteella. Onneksi sain kirjan kustantajalta yllätyslähetyksenä, sillä jos en olisi lukenut tätä romaania, olisin menettänyt yhden syksyn parhaista lukukokemuksista!

Niemi kertoo romaanissaan kahden viisitoistavuotiaan nuoren, Adan ja Egzonin, ensirakkaudesta ja aikuistumiseen liittyvistä kasvukivuista. Tuntuu kuin Niemi pääsisi kirjoittaessaan ihan oikeasti viisitoistavuotiaiden murrosikäisten pään sisälle, niin aidosti hän mielestäni onnistuu kuvaamaan nuorten maailmaa ja heidän tunteitaan. Voiko kukaan muu olla yhtä mustavalkoinen, kun itseään etsivä, epävarma mutta toisaalta kuitenkin juuri oman äänensä löytänyt teini (minä olen oikeassa – siis muut ovat väärässä)?

Kirjassa vuorottelevat kertojan runolliset “yksinpuhelut” ja Adan ja Egzonin näkökulmista kirjoitetut osuudet, jotka kuljettavat tarinaa eteenpäin. Ada asuu yhdessä yksinhuoltajaäitinsä kanssa, ja on tottunut jakamaan tämän kanssa paljon. Tavattuaan Egzonin Ada kokee löytäneensä paitsi oman toisen puoliskonsa mutta myös itsensä. Hän tuntee elävänsä, ja kaikki entinen tuntuu kovin turhalta. Siihen maailmaan ei mahdu enää äiti, joka tuntuu vievän kaiken tilan ja haluavan olla mukana kaikessa. Ada tuntee muuttuvansa siksi tytöksi, joka hänen kuuluu olla – hän löytää oman äänensä ja tulee Egzonin rakkauden myötä näkyväksi ja nähdyksi.

Egzonin perhe on lähtenyt Kosovosta sotaa pakoon, mutta varsinkin vanhemmat ovat lähtiessään jättäneet tärkeän osan itsestään entiseen kotimaahansa. Siksi heidän on vaikea olla läsnä lapsilleen, joista varsinkin keskimmäinen Egzon on tottunut olemaan se, joka ei aiheuta ongelmia, on hajuton, mauton ja aina varuillaan; Pitää pitää kilpi itsensä ja maailman välissä, niin ei tarvitse oottaa vastaan yhtään iskua. Ada tuntuu olevan ensimmäinen, joka näkee keski-Egen kunnolla. Egzon tekee Adan näkyväksi, ja Ada on ensimmäinen, joka todella näkee Egzonin. Ada ja Egzon tuleva kuitenkin hyvin erilaisista maailmoista, eikä Egzonin ole helppo laskea alas suojuksiaan edes Adan edessä. Se on sääli, sillä voidakseen olla onnellinen toisen kanssa, pitää toiseen voida luottaa. Toisaalta, kuinka luottaa toiseen ihmiseen, jos ei oikein pysty luottamaan ja uskomaan itseensäkään?

Nuorten rakkaus tuntuu lukijasta vimmaiselta ja siksi ehkä jopa hieman pelottavalta. Nuorten usko yhteiseen tulevaisuuteen on niin liikuttavan vahva, että minun tekisi mieleni varoitella heitä, että elämässä kannattaa kuitenkin varautua kaikkeen, jopa siihen, että mikään ei mene, kuten on suunnitellut… Kaikille tarinoilla ei ole sellaista loppua, kun lukija toivoo, eikä jokainen satu pääty onnellisesti. Et kävele yksin on romaani, joka jää lukemisen jälkeen pyörimään mieleeni. Mietin, mitä olisin voinut sanoa Adalle ja Egzonille, jotta heidän tarinansa olisi saanut erilaisen lopun. Ja kuitenkin juuri kirjan loppuratkaisu on yksi niistä asioista, joiden takia pidän siitä niin paljon! Et kävele yksin on upea romaani, joka sopii yhtä hyvin aikuislukijoille kuin nuorillekin. Mielestäni se olisi tosin ansainnut hieman toisenlaisen kansikuvan, sellaisen, josta ei tule ensimmäisenä mieleen chick lit -kirjallisuus kuten minulle nyt tuli.

EDIT by Hanna Roslöf:
This book won the Finlandia Junior Award 2016! Conratulations to Juuli Niemi!

 

About the blogger:

Children and youth books are regarded with a big love in book blog Luetaanko tämä?. The author, teacher and mother of three small childern, Kia, is reading lot – especially children and youth books. In the blog she posts about those wonderful children and youth books, on which she has gladly introduced herself at.

 

In English:

Based on the book cover I never thought to have such touching and well written novel on my hands. Luckily I read it, because if I haven’t, I would have missed one of autumn’s best reading experiences!

In the novel Niemi tells the story of two 15-year-olds, Ada and Egzon, it also tells about the first love and the difficulties of growing up. Niemi describes the mind of fifteen year olds successfully and truly.

In the book there’s alternating poetic “monologs” with parts written from both Ada and Egzon’s viewpoints. Ada lives along with her mother and they share everything together. After meeting Egzon her world turns around, with the love for Egzon she finally finds out her own voice.

Egzon has fled from Kosovo because of the war and his parents have left a big part of themselves there. It’s hard for them to be there for their children. Egzon has used to be the middle child, plain and harmless, always alert. Ada is the first one who really sees Egzon. They both come from different worlds and it’s hard for Egzon to lower his guard even with Ada. But to be happy with someone you need trust. But how can you trust someone else when you can’t trust even yourself?

The young love is fierce and maybe little scary. The belief in common future is so strong, it’s moving, But every story doesn’t necessarily have the end reader would prefer, every story doesn’t have happy ending. Et kävele yksin is a novel which stays in your mind after reading it. And because of the end I liked it so much! This book fits for youths and adults. It would have deserved a different cover, though. Now the cover yells too much of a chick lit what the book definitely is not.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *