Elina Pitkäkangas: Kajo

Kajo by Elina Pitkäkangas is the second book of Kuura-trilogy. This book is urban fantasy with werewolves and surprising plot twists.

Click here for a short synopsis of this post in English.

This post has previously been published on Neverendingly.

Takakannesta:

Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole hukat vaan ihmiset itse. Tapahtumien kärjistyessä koulumaailma jää taakse ja urheilukentän valot korvautuvat korpimetsän hämärällä. Kajo on Kuura-trilogian toinen osa.

18-vuotias Inka Lavaste on onnistunut suojelemaan perhettään, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan hirvittävän hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokemattoman teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Voiko poika olla yhä hengissä? Kun lykantropian torjumiseen erikoistunut Jahti kiristää turvallisuussäännöksiään, ei Inka kykene enää pakenemaan tekojensa seurauksia. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan.

Kiitos Myllylahdelle ensimmäisestä arvostelukappaleestani! Kajon lukeminen venähti vähän pitkälle elämän kiireiden ja lukujumin takia, mutta vihdoinkin sain sen heinäkuun lukumaratonilla luettua.

Kuuran luin viime syksynä ja se tosiaan yllätti, etenkin loppuhuipennuksellaan. Samaa odotin Kajolta ja kyllähän sekin yllätyksiä ja rankkoja juonenkäänteitä sisälsi.

Kajossa Inkan hahmo ei ollut minusta enää niin häikäilemätön, toki hänen tilanteensakin kirjassa oli erilainen kuin Kuurassa eikä Kuuran kaltaisiin päätöksiin hänen kohdalla ollut tarvetta. Kajo oli selvästi enemmän Aaronin kirja jos Kuura oli Inkan. Aaronista minulla oli melko samanlaiset fiilikset kuin Kuuran aikaankin, ei mitenkään noussut lempparihahmokseni, hän on ihan ok. Matleenasta taas paljastui minua ärsyttävä puoli tässä kirjassa. Uusia hahmojakin tuli paljon mukaan, joista itse tykästyin Väinöön kovasti. Onkin mielenkiintoista nähdä, kerrotaanko seuraavassa osassa Väinöstä, Alexista ja Tuulista ja heidän taustoistaan enemmän. Jatta oli mielenkiintoinen persoona myös.

Juoni lähti alussa vähän hitaasti liikenteeseen. Uusi tilanne ja tapahtumapaikat tietenkin vaativat pohjustamista, joten se oli ihan loogista. Mutta kun alkoi tapahtua, sitten tapahtuikin rytinällä ja sivut vain kääntyivät eteenpäin. Lykantropian sisällyttäminen nykymaailmaan on kyllä onnistunut tässä kirjasarjassa ja kaikki verisiteet sun muut ihmissusiasiat kolahtavat loogisesti paikoilleen, eikä ainakaan itselleni ole juonessa jäänyt aukkoja mietityttämään.

Kirjoissa parhautta on, kun ne pääsevät lukijan mielen sisään niin että aiheuttavat monia eri tunteita. Kuura ja Kajo ovat molemmat tuoneet minulle monenlaisia fiiliksiä: paikoin hymyilyttää, välillä yllätyn täysin odottamattomista käänteistä ja jatkan lukemista hölmistyneenä, kun joskus taas muutama kyynel vierähtää silmäkulmasta.

Kuura-trilogian viimeistä osaa odotan innoissani!

Kirja: Kajo
Kirjailija: Elina Pitkäkangas
Sarja: Kuura #2
Kustantaja: Myllylahti
Julkaisuvuosi: 2017
Sivuja: 343
Arvostelukappale

About the blogger:

Mira is a 24-year-old librarian from Finland. She loves to read ya-literature and is always ready to talk about the books. She has blogged about books in Finnish in her book blog called Neverendingly since June 2016.

Besides reading, she loves to play with her dog, watch movies and TV-shows, sometimes knit and just hang out.

In English

I read Kuura last fall and it was surprising book, especially with its ending. I was expecting the same from Kajo. It definitely had also surprices and hard plot twists.

Inka, the protagonist, wasn’t that ruthless than in Kuura. She had very different situation in Kajo so she didn’t need to make hard decisions like earlier. If Kuura was Inka’s book, Kajo is Aaron’s, the male protagonist’s, book. Aaron is an ok character but he isn’t my favorite. Matleena was a little bit annoying in this book. Kajo has a lot of new characters, like Väinö, Alex, Tuuli and Jatta. Väinö became one of my favorites. Jatta was also interesting character. I’m thrilled to know where their story goes.

The plot started slowly because there were new situation and setting. But when it started to happen, pages just turned by themselves. I like how lycanthropy is included logically in our worlds settings and because of that plot didn’t have any plot holes.

The best part of reading is when plots get into readers head that much that they cause different feelings. Kuura and Kajo both made me smile, feel surprised ans sometimes I was stunned or cried. I can’t wait to read the trilogy’s last part!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *